Tyttö ratkaisi kuitenkin asian sanoen:
"Jään tänne. Luotan vanhukseen."
Tiedemies nyökkäsi kiitollisena hänelle:
"Hyvä on", sanoi hän, "siis me menemme".
"Minkä savupiipun me tällä kertaa valitsemme?" kysyi Harald Vik.
"Edelleenkö jonkun kuolleista?"
"Ei, meidän on mentävä tuota piippua pitkin, jonka näette tuolla ja josta muuten tavallisesti nousee sauhu."
"Minne se johtaa?"
"Johtajan keittiöön!"
Pari minuuttia myöhemmin olivat molemmat kömpineet alas savupiippuun.
Hälinä vankilassa oli nyt käynyt kammottavaksi. Kuului huutoja ja kirkunaa kaikissa käytävissä, ja ovia paiskeltiin taukoamatta kiinni ja auki. Harald Vikistä tuntui siltä, kuin koko vankila olisi muuttunut suunnattoman suureksi muurahaispesäksi, joka oli täynnä kuohuvaa elämää.