Vanhus poisti kapulan, joka oli pantu johtajan suuhun, ja vapautuksen huokaus pääsi tämän huulilta.
"Vettä", mutisi onneton.
"Enkö minä sitä arvannut", kuiskasi vanhus. "Senkin veijarit, he ovat olleet siksi viisaita, etteivät ole häntä surmanneet."
Hän hääri hetken keittiössä ja sai käsiinsä tilkan vettä.
Sillä aikaa Harald Vik katkaisi toistenkin pidätettyjen siteet. Ne olivat alijohtaja ja hänen vaimonsa.
Johtaja näytti olevan pahimmin kolhittu, mutta virvoitettuaan itseään vedellä voi hän sentään seistä pystyssä.
Alijohtaja oli melkein heti ennallaan.
Näiden kolmen henkilön hämmästys oli sanoin kuvaamaton, kun he näkivät, ketkä heidän pelastajansa olivat.
Johtaja nosti lyhdyn tiedemiehen kasvoja vasten ja oli vähällä lentää selälleen kauhusta.
"Te!" huudahti hän. "Oletteko kummitus vai ihminen?"