Lyhdyn likellä makasi kolme ihmisolentoa sidottuina. Pari heistä päästeli korisevia ääniä, joista päättäen heillä oli suukapulat.
Muuten ei ristinsielua ollut koko keittiössä.
Vanhus hypähti nopeasti lattialle ja kiiruhti lähimmän olennon luo. Se näytti olevan mies.
Vanhus kumartui hänen puoleensa, ja Harald Vik, joka mielenkiinnolla oli seurannut hänen liikkeitään, näki nyt, kuinka hän yllätettynä peräytyi taaksepäin.
Norjalainen kiiruhti sitten myöskin olennon luo.
"Kuinka ovat asiat?" kysyi hän.
Vanhus osoitti ihmisolentoa.
"Ettekö tunne häntä?" kysyi hän.
Harald Vik kumartui katsomaan.
"Hyvä jumala", huudahti nuori mies, "sehän on johtaja itse! Onko hän surmattu?"