"Annoin hänelle poran ja terässahan. Enempää ei hän tarvitse. Nämä esineet vedin taskustani silloin kun otin esille silmälasini, kuten kai muistat. Panin ne Raamatun lehtien väliin ja pyysin häntä pitämään kiinni kirjasta."
Kapteeni hymyili ja nyökkäsi.
"Mutta kun hän on tullut ulos kopista, mitä sitten?"
"Sitten hän tietää tarkalleen miten hänen on toimittava. Pistin kirjeenkin kirjan lehtien väliin. Tästä kirjeestä hän löytää vankilan pohjapiirustuksen, ja punainen viiva osoittaa tietä, jota myöten hänen on hiivittävä eteenpäin pimeydessä. Hänen on tultava määrätylle kohdalle ympärysmuurin luo, ja sieltä hän löytää sitten muurin yli heitetyt köysiportaat. Ne ovat nämä mainiot köysiportaat, jotka toinen perämies on laittanut kuntoon. Kuten näet, on niissä molemmissa päissä hakaset, joista ne voidaan kiinnittää. Ne voi helposti kiinnittää muuriin, joka sillä kohtaa on kovin epätasainen."
"Mutta kuinka saat köysitikkaat heitetyksi muurin ylitse?"
"Siitä pitää toinen perämies huolen. Tässä, katsos, on 'Mustan tähden' ja sen lähimmän ympäristön kartta. Juuri tällä kohtaa Winston Streetillä on Harald Vikin tultava muurin yli. Kadulla ei liiku öisin ollenkaan väkeä. Kammottavan naapurin takia on kadun varrella vain makasiineja ja kauppapuutarhoja eikä mitään asuinrakennuksia eikä kauppapuoteja. Ja sitä paitsi on pimeys meidän puolellamme. Onni suosii meitä, tänään on ilta pimeä, kuuletko, kuinka sade jo rapisee kattoikkunoita vasten. Kello puoli kaksi sammutetaan lyhdyt sillä kadulla. Kello kaksi kulkee toinen perämies ohitse ja heittää köysitikkaat muurin ylitse. Sillä aikaa me odottelemme 'New Holborn'issa, yöravintolassa, joka on noin viiden, kuuden minuutin matkan päässä Winston Streetiltä. Kaikki on ilmaistu Harald Vikille siinä kirjeessä. 'New Holborn'in edustalla odottelee todennäköisesti useita vaunuja. Pakolaisen on noustava kolmanteen vaunuun. Järjestän niin, että meidän vaunumme aina on kolmas".
"Se on erinomainen suunnitelma", sanoi kapteeni, "ja olisi synti, ellei se onnistuisi".
"Sen pitää onnistua", sanoi salapoliisi.
Kello puoli yksi yöllä olivat Asbjörn Krag ja kapteeni jälleen kaupungilla. Se oli merkillinen yö. Se oli pimeämpi kuin tavallisesti. Kaikki valot taistelivat tätä pimeyttä vastaan, joka vyöryi eteenpäin yhä paksumpina ja paksumpina möhkäleinä ja koetti tukahduttaa valon mustaan vaippaansa. Ei yhtään tähteä näkynyt taivaalla. Suunnattomat sumujoukot mahtoivat leijua kaupungin yllä, sillä tiheä sade virtasi maahan.
"New Holborn'in" yöravintolassa vietettiin iloista elämää. Mutta sekä Asbjörn Kragia että kapteenia kiinnitti vain ajatus siitä, mitä tapahtuva oli, niin ettei melu, loisto eikä musiikki ollenkaan tunkenut heidän tietoisuuteensa.