Kello kaksi tuli toinen perämies ilmoittamaan, että kaikki oli käynyt suunnitelmien mukaisesti. Ei elävää sielua ollut näkynyt kadulla silloin, kun hän oli heittänyt köysitikkaat muurin ylitse.
Kello puoli kolme herrat lähtivät ravintolasta ja istuutuivat vaunuihin. Silloin piti norjalaisen olla vapaa, jos kaikki oli käynyt hyvin.
He odottivat ylen jännittyneinä. Minuutit vierivät pitkinä kuin tunnit. Kello tuli kolme, vaunu toisensa jälkeen ajoi tiehensä. Kun kello läheni puolta neljää, alkoi Krag aavistaa pahaa.
Toinen perämies teki retken pitkin katua.
Neljänneksen kuluttua hän syöksyi takaisin. Hän hyppäsi nopeasti vaunuihin.
"Köysiportaat", kuiskasi hän, "köysiportaat ovat poissa!"
Kapteeni istui kuin kivettyneenä. Mutta Asbjörn Krag huusi rauhallisesti ajajalle:
"Alabama-satamaan!"
Tiellä hän virkkoi vain yhden sanan: "Epäonnistunut!" Ja hänen äänessään oli niin surullinen väre, että se viilsi kapteenin sydäntä.
Laivaan päästyä kapteeni valmistautui lähtöön. Koneissa oli jo täysi höyry. Kapteeni oli käynyt kovin hermostuneeksi.