"Luulen, että te olette hullu", tuli Harald Vik sanoneeksi.
Toinen nauroi ääneensä.
"Niin on moni luullut", sanoi hän, "minä pidän tätä huudahdusta kohteliaisuutena, ja minä olen kärkäs imartelulle. Vastalahjaksi rohkenen pyytää teitä pienelle aamiaisaterialle vankilankatolla huomenaamulla varhain."
"Paljon kiitoksia, minä jo alankin olla nälissäni."
"Se ilahduttaa minua, mutta teidän tulee pitää hyvänänne yksinkertainen kestitys. Valitan etten vielä voi tarjota teille viiniä."
Norjalainen hymyili.
"Sen sijaan aion tarjota oikein herkullisia vihanneksia kyyhkyspaistin kera. Se ehkä maistuu, vai miten?"
"Mainiosti."
"Hyvä. Mutta älkäämme enää tuhlatko aikaa turhiin laverteluihin."
* * * * *