Kuolemaantuomittu kohotti kuppinsa ja sanoi:
"Vapauden malja!"
"Vapauden malja", toisti Harald Vik.
Se oli hauska aamiainen. Se maistui ainakin norjalaiselle erinomaisesti. Näköala oli suurenmoinen ja ilma virkistävä; edellisen yön sade oli sen puhdistanut.
"Kuka te oikeastaan olette?" kysyi Harald Vik. "Olen sanonut teille nimeni, mutt'en ole vielä saanut tietää teidän nimeänne."
"Olen kuolemaantuomittu", sanoi vanhus vakavana. "Olen tuomittu kuolemaan kaksi kertaa elämässäni."
Norjalainen ymmärsi ottaneensa puheeksi arkaluontoisen asian. Hän ei tahtonut kiusata vanhusta enempää, vaan alkoi sen sijaan puhua tulevaisuudesta.
"Luuletteko, että pian pääsemme täältä?" kysyi hän.
"Eikö meidän ole hyvä olla täällä? Meillä on asunto, ruokaa ja juomaa."
"Mutta vapaus", vastasi norjalainen ja loi katseensa avaruuteen.