"Mutta kuinka ette sitten itse vaipunut uneen?"
"Siksi että pidin märkää nenäliinaa kasvojeni edessä."
Harald Vikin mieleen muistuivat nyt vanhuksen temput, joita hän oli tehnyt nenäliinalla, ja hän murahti:
"Vai niin, vai siksi."
"Sama haju nukutti vanginvartijankin kopissani."
"Luulin että olitte kuristanut hänet kuoliaaksi."
Tiedemies irvisti taas kamalaan tapaansa.
"En koskaan kurista ketään turhan tähden", sanoi hän.
Harald Vikiä puistatti.
Äkkiä vanhus kysyi: