"Vapaus", mutisi Harald Vik ja seurasi vanhuksen katseen suuntaa, "mutta miksi sanotte niin? Tiedättehän hyvin, ettemme voi päästä katolta pois joutumatta kiinni."
"Ei mikään ole mahdotonta", vastasi tiedemies. "Luulen että Asbjörn Krag olisi tarvinnut siihen noin kahdeksan tai kymmenen päivää. Ja jos nyt sanon teille, etten missään suhteessa ole häntä huonompi tai vähemmän kekseliäs, uskotteko sitten, että voin pelastaa sekä teidät että itseni?"
Harald Vik pudisti päätään. "En tiedä, miten se kävisi päinsä", sanoi hän.
"Sen voitte jättää minun huolekseni", vastasi vanhus.
Äkkiä hän pisti kätensä kaapunsa taskuun ja veti esiin parin melkein rikkinäisiä glacé-hansikkaita.
"Olipa onni", mutisi hän, "että poliisi antoi minun pitää nämä vanhat hansikkaat. Ei kai luultu minun voivan käyttää niitä. Olen varma, että pidätte minua hulluna, kun väitän, että nämä hansikkaat tulevat tuottamaan meille vapauden."
Norjalainen tuijotti häntä ällistyneenä.
"Pari vanhoja hansikkaita!" huudahti hän. "Mitä kummaa me niillä teemme?"
"Sen kyllä näette, kun minun aikani tulee. Mutta toistaiseksi saamme järjestää kaikki kuntoon täällä pitemmänpuoleista oleskelua varten, ehkä ainaiseksi."
Norjalaista puistatti.