— Että sulkeminen on vääryyttä. Että se on rikos.
Puhelimessa syntyi hiljaisuus. Asbjörn Krag sai sen vaikutuksen, että tohtori tunsi itsensä vastenmielisesti liikutetuksi omituisen syytöksen johdosta.
Sitten kuului tohtorin ääni jälleen.
— Joku hullu on kirjoittanut kirjeen, sanoi hän, — mistä on kirje tullut?
— Omalta paikkakunnaltanne, hra tohtori, Kvambystä.
— Mutta sehän on aivan uskomatonta. Minusta tuntuu tämä alhaiselta pilalta. Vai onko todellakin olemassa joku, joka luulee voivansa pettää minua pakkokuvittelujen ja vainoamismanian suhteen.
Asbjörn Kragin täytyi hiljaa itsekseen hymyillä tohtorin itsetietoisuudelle.
— Onhan mahdollista, että kysymyksessä on karkea pila, vastasi hän. — Mutta asiaa on joka tapauksessa tutkittava. Jos se sitten on totta tai leikkiä, niin onhan teille eduksi, että asia selvenee.
— Luonnollisesti, vastasi tohtori, — en tahdo mitään sen halukkaammin. Röyhkeä kirjeenkirjoittaja saatettakoon edesvastuuseen. Matkustatteko te tänne?
— Kyllä, olen päättänyt tehdä sen.