Salaperäinen kirje.
24:nä päivänä oli suurrikollinen Thomas Busch tuomittu kymmenen vuoden pakkotyöhön.
Hän vastaanotti tuomion jääkylmällä tyyneydellä ja sanoi asianajajalle, joka heti sen jälkeen kävi hänen luonaan vankilassa, ettei hän tulisi jäämään vankilaan edes puoleksi ajaksi.
Asianajaja kysyi hänellä silloin, odottiko hän kuolemaa, johon Busch ivaten vastasi:
— Olenko minä sen näköinen kuin jos kulkisin haudan partaalla? Minä, joka olen yksi niitä harvoja ihmisiä maailmassa, joka olen herra elämäni suhteen. Kun päähäni pälkähtää astua ulos suureen arvoitukselliseen yksinäisyyteen, järjestän kyllä kaikki sen varalle.
Asianajaja huomautti hänelle, että niin suuri rikoksentekijä kuin hän, ei voi odottaa mitään armahdusta, vaan täytyy hänen tyytyä kärsimään rangaistus täydelleen.
— No, vastasi Busch, — saammehan nähdä, saammehan nähdä. Ei vähintäkään katumusta huomannut hänessä.
Hänen vakavien lausuntojensa perusteella sai sen vaikutuksen, että hänellä oli pakosuunnitelmia ja sen tähden asetettiin erikoinen vahti häntä varten.
Kaksi kätevintä salapoliisia Kristianiassa, Harald Brede ja Asbjörn
Krag vuorottelivat vangin vartioimisessa.
Ei mitään epäilyttävää voitu huomata.