Kristianian sanomalehdet lausuivat tyydytyksensä tuomioon nähden ja lisäsivät, että sen kautta oli Norjan vaarallisin rikollinen toistaiseksi eristetty maailmasta. Asbjörn Krag oli runsaan huomion esineenä, sillä hänelle tuli suurin kunnia siitä, että rikoksentekijä joutui kiinni. Hänen valokuvansa oli kaikissa sanomalehdissä ja tuttaviltaan ja päällystöltään hän sai vastaanottaa lukuisia onnitteluja.
30:nä päivänä piti Thomas Busch siirrettämän tutkintovankilasta lääninvankilaan. Siirto oli suoritettava kello 4.
Edellisenä päivänä sai salapoliisi mystillisen kirjeen. Se oli hänen tavallisen postinsa joukossa, jonka hän näki kirjoituspöydällään. Kirjekuori oli tavallinen ruskea virkakirjekuori, varustettu 10 äyrin postimerkillä ja leimattu Kvambyn asemalla — pieni asema parin tunnin rautatiematkan päässä Kristianiasta. Käsiala kirjekuorella oli varmaa, mutta luonteetonta.
Salapoliisi kiinnitti huomionsa tähän kirjekuoreen siksi, että se oli niin tahrautunut. Näytti siltä kuin olisi kirje kauan ollut taskussa, ennen kuin se oli lähetetty. Tämä otaksuma varmistui, kun salapoliisi aikoi aukaista kuoren ja alareunan liimauksesta löysi pienen palasen sikarin lehteä. Se oli tuskin kolmannesosaksi niin suuri kuin pikkusormen kynsi. Se oli tunkeutunut kuoren taitteeseen kirjeen ollessa taskussa.
— Huolimaton mies, tämä lähettäjä, ajatteli Krag aukaistessaan kirjettä, hänellä on sikarit ja paperit irrallaan taskussa.
Hän hämmästyi suuresti, kun hän repi kirjeen auki. Se ei nimittäin ollut kirjoitettu eikä painettu. Sanat olivat kootut irtileikatuista painokirjaimista ja nämä kirjaimet eivät olleet edes samaa kirjasinlajia, osa oli suurempia, osa pienempiä. Se näytti sekaiselta ja sotkuiselta. Mutta vielä hämmästyneemmäksi kävi salapoliisi, kun hän melkoisella vaivalla oli tavannut kirjeen loppuun. Sitä ei oltu päivätty eikä allekirjoitettu ja sisältö oli seuraava:
"Suuri Kristiania-salapoliisi Asbjörn Krag ole se mies, joka antaa onnettoman kärsiä viattomasti. Seuraavana päivänä siitä lukien, kun olette saanut tämän kirjeen, aiotaan sulkea täysin terve ihminen tohtori Kitschenerin mielisairaalaan Kvambyn aseman luona. Silloinhan tehdään kauhea rikos. Se, joka teille tämän ilmoittaa, on henkilö, joka pitää kiinni oikeudesta. Ellette tule heti, on se liian myöhäistä."
Salapoliisi luki tämän kummallisen kirjeen uudelleen ja taas uudelleen ja joka kerta viisastui hän siitä yhä vähemmän. Kirje oli todellakin ihmeellinen. Miksi ei lähettäjä ollut kirjoittanut nimeään sen alle? Henkilö, joka pitää kiinni oikeudesta, oli hän sanonut. Se kuulosti kieltämättä hivenen etsityltä. Toiselta puolen oli jotain naivia kirjeen sisällössä, joka kuitenkin vaikutti niin, että siihen mielellään uskoi.
Asbjörn Krag luki muun postinsa, josta hän ei löytynyt mitään mielenkiintoista ja palasi takaisin Kvambystä tulleeseen kirjeeseen. Että se oli sieltä lähetetty, sen osoitti postileima. Hän katseli jälleen kuorta ja oli sitä mieltä, että päällekirjoitus oli vanhemman miehen kirjoittama. Käsiala oli harjoitettua, mutta ei kaunista. Miksi oli kirje niin kauan ollut lähettäjän taskussa? Sehän osoitti, että lähettäjällä ei ollut mitään kiirettä.
Krag otti pienen sikari-sirusen, joka oli pudonnut kuoresta, lukupöydälleen. Hän tutki sitä voimakkaan suurennuslasin läpi ja tuli siihen tulokseen, että se oli hyvin hienoa tupakkaa. Palan oli täytynyt kuulua verrattain kallisarvoiseen sikariin. Saattoiko tästä päättää, että lähettäjä oli hyvinvoipa mies, jolla oli hienot tavat? Siltähän tuntui. Sellaista miestä kai ei ollut vaikea löytää pienestä Kvambystä.