— Niin ja teidän on vielä vaikeampi ymmärtää sitä, kun saatte kuulla, että näpistys — minä en tahdo kutsua sitä varkaudeksi — on jollain tavalla salaperäiseen kirjeeseen yhteydessä.
— Ei, mitä te sanotte! huudahti tohtori kauhistuneena, olisiko mahdollista, että…
Asbjörn Krag keskeytti hänet.
— Vielä eräs tieto, pyysi hän, — tarjositteko te vuori-insinöörille erinomaisia sikarejanne kun hän lähti?
— Kyllä, minusta hän oli niin hauska ja miellyttävä henkilö… Ja sitä paitsi maksoi hän minulle niin runsaasti veljestään ja hänen hoidostaan täällä.
— Mutta hän ei polttanut sikaria heti, siitä voisin melkein lyödä vetoa.
— Ei, vastasi tohtori, kummastuneena sen johdosta, että salapoliisi saattoi sen tietää, — hän pani sen taskuunsa.
— Oliko hän puettu pitkään takkiin?
— Kyllä, silkillä vuorattuun pitkään takkiin.
— Siinä tapauksessa pani hän varmasti sikarin takkinsa sisätaskuun?