— Hän asui siellä kuitenkin vielä tänään, sillä minä olen puhunut erään henkilön kanssa, joka on nähnyt hänet. Jos on vielä jotain muuta, jota haluatte tietää tästä todellakin salaperäisestä henkilöstä, niin tulee teidän kääntyä Lilleholmiin, sillä minä en tiedä mitään muuta hänestä.
— Ei kiitos, vastasi Asbjörn Krag, — olen saanut tietää tarpeeksi.
— Mutta minä en voi käsittää, mitä yhteyttä on tällä henkilöllä ja tuolla huomiota herättävällä kirjeellä.
— Niin, kaikki viittaa siihen, että hän on kirjoittanut kirjeen.
Tohtori ponnahti paikaltaan niin kiivaasti että tuoli, jolla hän istui, kaatui. Rouva ja alilääkäri löivät molemmat yhtä aikaa kätensä yhteen hämmästyksestä.
— Mitä te sanotte, huudahti tri Kitschener hämmentyneenä, — olisiko sama mies, joka on pyytänyt minua ottamaan veljensä sairaalaani, samalla kirjoittanut, että sairaalaan sulkeminen on laiton. Teidän täytyy myöntää, herrani, että tämä kuulostaa sangen typerältä.
— Tunnetteko te tämän kirjeen? kysyi Asbjörn Krag.
Mielisairaalan lääkäri tarttui kirjekuoreen innokkaasti ja luotuaan siihen silmäyksen, huudahti hän:
— Kuolema ja kiusa! Tämähän on minun virkakirjekuoriani.
— Ottakaa kirje esille, sanoi Krag.