— Suuri Jumala, koetatteko te jollakin tavalla vahingoittaa itseänne?
Busch koetti ehkäistä verenvuotoa nenäliinallaan, mutta se ei onnistunut.
— Tahdotteko kutsua vankilanlääkärin, pyysi hän, — minä olen saanut nenävuodon ja se tapaa olla minulle aina vakava asia.
Vanginvartija lähti heti asialle. Kun hän oli mennyt, löi Thomas Busch nenäänsä vielä kerran niin, että verta alkoi yhä runsaammin vuotaa.
Parin minuutin kuluttua palasi vanginvartija vankilanlääkärin kanssa. Harald Brede tuli myös nähdäkseen, mitä tuo lurjus taas oli keksinyt, kuten hän sanoi.
Lääkäri kauhistui nähtyään, kuinka paljon verta jo oli vuotanut, mutta Thomas Busch rauhoitti häntä ilmoittamalla, että kysymyksessä oli vain tavallinen nenävuoto.
— Nenävuoto tulee minulle jotensakin äkkiarvaamatta ja ilman mitään aihetta, selitti hän, — se on melkein kuin jonkinlaista verensyöksyä. Ainoa mikä auttaa, on ruiskuttaa jotain narkoottista ainetta.
Tohtori tunsi myös erään hyvän keinon nenävuotoa vastaan ja hän lähetti heti vanginvartijan lähimpään apteekkiin ostamaan tarvittavia aineita.
Harald Brede katseli epäämättömällä epäluulolla tätä kaikkea.
— Jos te luulette, sanoi hän Thomas Buschille, — voivanne näillä vähäpätöisillä tempuilla niin kuin esimerkiksi nenävuoto, vaikuttaa jotain siihen suuntaan, ettei teitä tänään muka vietäisi täältä pois, niin te erehdytte.