Thomas Busch kääntyi häneen päin verinen nenäliina nenän edessä. Hän ei ollut juuri valtavan näköinen seisoessaan siinä.
— Minä neuvon teitä siirtämään vientini, sanoi hän, — näyttäähän pahalta lähettää matkaan vertavuotava vanki.
Harald Brede karisti epäävästi päätään, katsoi kelloaan ja sanoi:
— Kymmenen minuutin kuluttua te istutte vankivaunussa, vaikka teistä vuotaisi verta enemmän kuin teurastetusta porsaasta. Minä olen luvannut Asbjörn Kragille, että minä seuraan meidän ohjelmaamme.
— Vai niin? Rakastettava ystäväni ei kai ole Kristianiassa?
— Ei, ei juuri tällä hetkellä, jos välttämättä tahdotte tietää.
— Luonnollisesti. Se kiinnittää mieltäni äärettömästi.
— Miksi, jos saan luvan kysyä?
— Siksi että yksi teistä on parempi kuin kaksi, varsinkin kun poissa oleva on Asbjörn Krag.
— Mitä te sillä tarkoitatte? kysyi Harald Brede ja katsoi häntä terävästi.