Tänä päivänä ei kuitenkaan enää mennyt mitään junaa etelään päin ja yöjuna meni vasta kello neljä.
Puhelimella sai hän keskustella Harald Breden kanssa, joka nyt oli jo siihen määriin virkistynyt, että hän saattoi olla ylhäällä.
Keskustelu molempien salapoliisien välillä oli masentava. Asbjörn Krag sai tietää kaikki yksityiskohdat paosta sekä myös kaikista niistä toimenpiteistä, joihin oli ryhdytty Thomas Buschin vangitsemiseksi.
Luonnollisesti oli kaikki turhaa. Niin paljon oli kuitenkin saatu selville, että Busch oli pankkitorilla noussut katettuun vaunuun, jota veti ruskea ja valkoinen hevonen.
Kun Asbjörn Krag kuuli tämän, muisti hän varieteenaisen sanat ja nyt ymmärsi hän naiden sanojen salatun tarkoituksen.
Oliko varieteenainen vangittu? Ei, hän oli jo lähtenyt Kristianiasta. Hän oli näytännön jälkeen matkustanut etelään pikajunalla. Muuten oli kaikki jäljet poistettu. Asia oli toivoton. Odotettiin vain, että Krag jälleen näyttäytyisi areenalla.
Asbjörn Krag ilmoitti tulevansa yöjunalla. Harald Brede tulisi häntä vastaan asemalle.
Keskustelu oli päättynyt ja soitettiin loppusoitto. Tuskin oli Asbjörn Krag jättänyt puhelimen, kun hän kuuli suuren kellon sairaalan portilla soivan. Heti sen jälkeen ilmoitti vartija, että uusi potilas oli tullut.
Joukko lyhtyjä otettiin esille ja tohtori sekä alilääkäri ja Asbjörn
Krag lähtivät portille.
Ulkopuolella seisoi katettu vaunu, kaksi hevosta edessä. Ajopaikalla istui Asbjörn Kragin kyytipoika. Useita vahteja oli kokoontunut paikalle.