Sen jälkeen oli varieteenainen suudellut häntä ja antanut hänelle aineen, jolla hän oli huumannut vartijoidensa aivot. Ja sitten oli hän illalla mennyt takaisin Tivolin varieteehen ja siellä oli hän tanssinut ihastuneelle yleisölle. Niin, Thomas Busch oli muistanut ja ymmärtänyt kaiken. Hän oli suorittanut pakonsa vaunun vieriessä vanhojen puiden ohi. Ja hän oli heti löytänyt vaunun, jota veti ruskea ja valkoinen hevonen…
Syntyi luonnollisesti tavaton kummastus, kun vankipihassa avattiin vaunu ja sieltä löydettiin kaksi tajutonta poliisia. Molemmat poliisit vietiin sairashuoneeseen.
Harald Brede sai ensiksi tajunsa takaisin. Aluksi ei hän muistanut mitään. Hänen aivonsa tuntuivat niin raskailta. Mutta sitten yhtäkkiä oli hänellä selvänä, miten kaikki oli tapahtunut. Hän raivostui niin, ettei hän pitkään aikaan voinut ajatella koko asiaa. Sitten hän vähitellen tyyntyi ja muisti samalla myöskin, mitä Thomas Busch oli sanonut tutkintovankilassa muutama tunti sitten. Hän oli sanonut:
— Pyydän teitä ajattelemaan, että kohtalo vielä tekee minusta teidän henkenne pelastajan. Ja hän oli lisännyt: — Minä en nimittäin tahdo teitä tappaa.
Harald Brede makasi ja ajatteli, että silloin kun hän pyörtyi vaunussa, olisi Thomas Buschille ollut ylen helppo asia tappaa hänet lyömällä häntä päähän käsiraudoilla. Sitä hän ei ollut tehnyt. Hän ei ollut tahtonut häntä tappaa. Breden täytyi kuitenkin itselleen myöntää, että Thomas Busch oli kaikesta huolimatta merkillinen mies.
Mutta samalla ajatteli hän, että nyt kun suurrikollinen jälleen oli vapaa, ei Asbjörn Kragin elämä ollut mädäntyneen puolukan arvoinenkaan. Sillä Asbjörn Kragin hän tahtoi tappaa.
8.
Hullu.
Asbjörn Krag oli kuin halvattu ensimmäiset minuutit sen jälkeen, kun oli saanut sähkösanoman Thomas Buschin paosta.
Hän ymmärsi heti, että hänen täytyi palata takaisin Kristianiaan alkaakseen uudelleen taistelun vaarallisen rikoksentekijän kanssa.