Thomas Busch heitti nenäliinan pois ja pidätti henkeään. Sitten veti hän, niin nopeasti kuin taisi kytketyiltä käsiltään, poliisipuvun Harald Breden päältä.
Hänen oli hyvin vaikeata saada takki heitetyksi olkapäilleen, mutta lopulta se kuitenkin onnistui. Sen jälkeen otti hän Breden kultareunaisen hatun ja pani sen päähänsä.
Koko ajan pidätti hän henkeään. Lopulta oli hän vähällä tukehtua, ja hänen ohimoitaan takoi voimakkaasti. Mutta hän pakotti itsensä kestämään, sillä hän tiesi, että yksi ainoa hengähdys voisi tehdä hänet tiedottomaksi. Molemmilla sidotuilla käsillään veti hän takin tiukasti vatsansa ympärille.
Hän avasi oven vaunun takaosassa ja astui kevyesti ja nopeasti ulos. Terävä huomioittentekijä olisi huomannut, että hän horjui hieman, mutta hengitettyään vähän raitista ilmaa, käveli hän taas tukevasti.
Nyt selviäisi, kuinka täsmälleen hän oli laskenut. Vankivaunu oli tullut pankkipaikalle — lähelle vanhojen puiden luona. Täällä näkyi ainoastaan muutamia ihmisiä. Ei kukaan kiinnittänyt huomiotaan virkapukuiseen poliisiin, joka astui vaunusta. Ja jos joku olisikin sen huomannut, ei kukaan olisi pitänyt sitä kummallisena.
Thomas Busch meni tyynenä ja varmasti paikan yli, sivuutti
Engelbrechtin kahvilan ja lähestyi Kuninkaankatua.
Siellä alhaalla vanhan pankin luona vieri hitaasti katettu vaunu, jota veti kaksi hevosta, toinen ruskea ja toinen valkoinen.
Thomas Busch meni tyynesti sinne, avasi vaunun oven ja astui sisään.
Ajaja kumartui alas ja tervehti piiska hatun reunassa.
Niin pian kuin rikoksentekijä oli kadonnut vaunuun, vieri se nopeasti pois. Kaunis varieteenainen, mademoiselle Juliette, oli toimittanut asiansa erinomaisesti. Hän oli ymmärtänyt keskusteluhuoneessa puhuessaan Thomas Buschin kanssa ilmaista tälle koko suunnitelman.
Hän oli itkunsekaisella äänellä sanonut: "Me emme enää koskaan, enää koskaan saa nähdä toisiamme. Muistatko, miten hauskaa meillä on ollut yhdessä? Muistatko sen ja muistatko sen? Muistatko, kuinka me ajoimme kahvilaan vanhojen puiden luona? Ja muistako ihanan vaunun, jota veti kaksi kaunista hevosta, ruskea ja valkoinen?"