Tohtori otti häntä ystävällisesti kädestä. Tukkukauppias tuli myöskin hänen luokseen ja hän ja tohtori koettivat johtaa potilasta välissään.
Mutta silloin teki hullu tarmokasta vastarintaa. Useiden vartijoiden täytyi ryhtyä auttamaan.
Hullu löi ympärilleen aivan raivokkaana. Hänen paidan rintamuksensa repeytyi, kalvosimet lensivät kauaksi. Hän oli hyvin voimakas, niin että oli vaikea saada hänet pysymään aloillaan.
Juuri kun oltiin saamassa hänet taltutetuksi, tyyntyi hän. Hän astui esiin ja otti veljeänsä käsivarresta ja vilpittömällä liikutuksella hän sanoi:
— Rakas Elias, kuinka voi sydämesi sallia tämän?
— Minä en tahdo sinulle mitään pahaa, sanoi Elias, — Sinä itse teet itsellesi eniten pahaa.
Hullu astui nyt aivan rauhallisesti ja sovussa tietä pitkin veljensä rinnalla, kuin mikäkin gentlemanni.
Tohtori näytti tien työhuoneeseensa. Pari vartijaa seurasi varmuuden vuoksi mukana. Hullu käyttäytyi kuitenkin sangen hyvin kasvatetusti, kun hän tuli tohtorin hienoon työhuoneeseen.
Asbjörn Krag huomasi, että häntä harmitti paidan rintamuksen ja lavosimien menetys.
Hän katseli mielenkiinnolla eri esineitä huoneessa. Hänen silmänsä viipyivät erittäin kauan luurangossa ja lopuksi rupesi hän nauramaan sille. Kun hän huomasi Asbjörn Kragin, meni hän hänen luokseen ja kysyi kuiskaten: