Tukkukauppias kohautti olkapäitään ja kuiskasi tohtorille:
— Tehkäämme mahdollisimman pian loppu tästä kiusallisesta kohtauksesta. Se liikuttaa minua.
Mielisairaalan lääkäri meni vaunun luo rauhoittamaan potilasta, mutta kun hullu sai nähdä hänet, päästi hän kovaäänisen ivanaurun.
— Te olette nauta, sanoi hän ilman muuta ja pani peukalonsa tohtorin rintaa vasten, — kaikki voivat teistä nähdä, että te olette nauta, haha haha haha!
— Rakas ystävä, sanoi tohtori lempeästi, — meistä tulee kyllä vielä hyvät ystävät.
Mutta silloin pudisti hullu päätään.
— Sellainen nauta, sanoi hän vilpittömästi kummastuneena.
Äkkiä löi hän vaununoven auki ja astui astimelle. Siinä asettui hän puhujan asentoon:
— Toverit. Me olemme harhaanjohdetut. Auttakaa minua hirttämään veljeni. Hän on varastanut minulta kaikki niin perinpohjin, että minä en voi sitä sanoin ilmaista. Katsokaa, kuinka hän tuossa seisoo ja pälkistelee. Ja kuinka hän on tekopyhän näköinen, se sika. Mutta minä opetan sinut sulkemaan minut vankilaan, senkin roisto!
Nyt puristi hän kätensä nyrkkiin ja vaahto alkoi vuotaa hänen suustaan, niin vimmastunut hän oli.