Mutta Asbjörn Krag hylkäsi nämä molemmat otaksumat. Ne tuntuivat hänestä aivan liian järjettömiltä. Hän oli vakuutettu siitä, että oli olemassa jokin syy, todellinen ja merkityksellinen syy, eri ihmisten menettelyihin tässä asiassa. Mutta mikä, mikä? Se oli täydellinen arvoitus.
Kello läheni yhtätoista ja tohtori selitti, että hän ei koskaan mene maata ennen kello kahtatoista. Asbjörn Krag ehdotti siinä tapauksessa shakkipartiaa. Hän oli ollut näkevinään päivemmällä shakkilaudan jossain.
Parttia shakkia lyhentäisi aikaa. Sitä paitsi se selvittäisi hänen aivojaan. Se oli aina Asbjörn Kragin keino, kun arvoitukset rasittivat häntä. Hän ajatteli aina selvemmin ja syvemmin jännittävän shakkipelin jälkeen.
Pöytä otettiin esille ja nappulat asetettiin asemilleen. Ennen kuin peli alkoi, täytyi Asbjörn Kragin ihailla shakkipöytää. Se oli tavattoman arvokasta, taiteellisesti suoritettua mosaiikkityötä. Pöydän ruudut olivat upotetut itse pöytälevyyn. Sitä paitsi oli pöytä niin laadittu, että painamalla erästä vieteriä, saattoi kääntää pöydän ympäri ja ei siis tarvinnut siirtää pelinappuloita toiselle puolen uuden pelin alkaessa.
Mielisairaalan lääkäri pelasi hyvin, mutta Asbjörn Krag, joka oli oikea shakkimestari, huomasi pian, että oli häntä etevämpi ja se vähensi hänen mielenkiintoaan peliin.
Tohtori hävisi kaksi peliä tunnin kuluessa, jonka jälkeen hän selitti, että hänen täytyi mennä maata.
— Toivon, että kaikesta huolimatta saatte nukkua, sanoi tohtori jättäessään huoneen.
Kragille oli valmistettu vuode leveälle, mukavalle sohvalle työhuoneeseen.
Tohtori jatkoi:
— Olen antanut yövahdille määräyksen herättää teidät kello puoli kaksi, niin että joudutte junalle ajoissa.