— Kiitos, vastasi Krag, — luulen, että en pane lainkaan maata.
Minullahan on shakkipeli, jolla voin huvittaa itseäni niin kauan.
Tohtori puristi hänen kättään sydämellisesti ja lähti huoneesta. Salapoliisi jäi siis yksin työhuoneeseen luurangon ja shakkipelin kanssa.
Herrat olivat tupakoineet paljon pelatessaan. Asbjörn Krag avasi sen vuoksi ikkunan, jotta raitista ilmaa tulisi huoneeseen. Hän istui hetken avoimen ikkunan ääressä ja imi voimakasta maaseutuilmaa syvin siemauksin.
Yö oli pimeä ja kaunis. Kaikki oli hiljaa hänen ympärillään. Alhaalta portinvartijan kojusta tuikki tulta pienen ikkunan kautta ja se näytti keltaiselta silmältä. Ei kuulunut koiranhaukuntaa eikä huutoja, kuten muulloin tavallisesti maaseudulla.
Mutta pakkanen oli verrattain ankara nyt. Seinissä paukkui. Yksinäisiä tähtiä näkyi mustalla taivaalla. Iltatähti loisti kylmästi korkealla.
Alkoi tuntua viileältä. Hän ei kauemmin enää voinut istua ikkunan ääressä. Hän hypähti alas ikkunalaudalta ja sulki ikkunan. Laski sitten alas kierrekaihtimen ja veti paksut verhot eteen.
Tätä tehdessään kuuli hän takanaan ääntä. Eikö ovea avattu jossain?
Tämä ajatus lensi nopeasti hänen aivojensa kautta.
Hänhän oli unohtanut sulkea oven. Hän käännähti nopeasti ympäri. Tuossa, tuskin kymmenen askelta hänestä, luurangon vieressä, seisoi hullu.
10.
Nappulat asetetaan paikoilleen.