Hän pisti käden taskuun ja otti esille kiiltävän revolverin. Hän tähtäsi sillä salapoliisia.
— Revolveri on ladattu, sanoi hän, — joka kolkka on latingissa. Hetki sitten pyysin minä teiltä veistä, mutta te ette sitä antaneet. Nyt te ymmärrätte, että se olisi ollut aivan tarpeeton. Minullahan oli revolveri. Haha. Tahdotteko olla hyvä ja seisoa aivan hiljaa. Ehdottomasti hiljaa.
Hullu tähtäsi hänen päähänsä. Asbjörn Krag odotti joka hetki, että revolveri laukeaisi.
— Pelaatteko te shakkia? kysyi hullu taas.
Salapoliisille oli nyt pääasia voittaa aikaa voidakseen saada riistää revolveri onnettoman kädestä. Hän vastasi sen tähden:
— Minä en pelaa erittäin hyvin. Haluatteko pelin?
— Kyllä, minä tahdon pelata teidän kanssanne. Yhden ainoan pelin.
— Alkakaamme siis, sanoi Krag ja istuutui shakkipöydän ääreen.
Hullu myöskin astui pöydän luo revolveri kädessä. Hän tähtäsi edelleenkin salapoliisiin, mutta Asbjörn Krag oli kuin ei hän lainkaan olisi sitä huomannut.
He asettivat hitaasti nappulat paikoilleen.