— Te otatte mustat, sanoi hän ja katsoi terävästi salapoliisiin.
— Rakas ystävä, siitä heitetään tavallisesti arpaa.
— Niin, mutta minä toivon, että te pelaatte mustilla.
— Se ei ole fair play. Siihen minä en suostu.
Vimman puna nousi hullun kasvoille.
— Vai niin! Te ette siihen suostu! huusi hän. — No, hyvä, sen saamme nähdä.
Revolveri vapisi hänen kädessään.
— No, no, vastasi salapoliisi, joka ei tahtonut kiihottaa häntä enempää, — jos te ehdottomasti vaaditte, niin minä suostun, mutta pysyn siinä, että se ei ole fair play. Sitä paitsi on valkoisten tarjoama etuisuus sangen arvoituksellinen.
— Älkää sanoko sitä, vastasi hullu, huomattavasti rauhallisempana
Asbjörn Kragin taipumisen johdosta, — etu on etu.
Nappulat olivat nyt paikoillaan ja mustat ja valkoiset seisoivat toisiaan vastassa kuin kaksi armeijaa valmiina taisteluun.