— Te alatte, sanoi Krag.
Holm rypisti otsaansa ja katsoi häneen.
— Luuletteko tosiaankin, että minä pelaan ilman panosta? kysyi hän.
— Minä puolestani en koskaan pelaa mistään panoksesta.
— Onpa silloin aika, että aloitatte sen.
Asbjörn Krag pudisti päätään.
— Ei, minä en koskaan pelaa mistään.
— Hoho, sen tahdon nähdä. Minä pakotan teidät siihen.
— Minä en anna pakottaa itseäni.
— Hyvä, minä ammun teidät! Nyt minä lasken kymmeneen ja sitten minä ammun. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi…