— Minä en pelaa rahasta, sanoi toinen ja tähtäsi revolverilla Asbjörn
Kragin oikeata silmää.
— Minä sanon teille, mistä me pelaamme, sanoi hän, — ja ellette te suostu siihen heti, niin ammun minä teidät.
— Sanokaa siis.
— Me pelaamme pelin elämästämme. Yhden ainoan pelin.
Asbjörn Krag tuijotti ällistyneenä häneen.
— Mitä te tarkoitatte? kysyi hän, — minä en ymmärrä teitä oikein.
— Me pelaamme elämästämme. Jos te häviätte, niin minä ammun teidät.
Jos minä häviän, niin ammun minä itseni. Suostutteko siihen?
Salapoliisi tiesi, ettei ollut muuta tehtävää, kuin suostua hullun ehdotukseen, ja sen vuoksi hän huudahti — Hyvä! Siihen minä suostun. Hullu teki ensimmäisen siirron.
11.
Kuoleman peli.