Asbjörn Krag vastasi ja Holm teki heti uuden siirron. Hän murahteli tyytyväisyydestä.
— Vihdoinkin, vihdoinkin, mutisi hän puolittain itsekseen, vuorotellen seuraten peliä ja katsoen Asbjörn Kragiin. — Vihdoinkin olen päässyt siihen suureen jännitykseen, jota niin monet vuodet olen kaivannut. Peli elämästä ja kuolemasta, herrani, se on jotain nykyaikaisille ihmisille. Olen ennen pelannut omaisuuksista Monte Carlossa, mutta sitä ei voi verrata tähän. Olkaa hyvä, nyt tekee juoksija rohkean liikkeen.
Asbjörn Krag oli, kuten sanottu, mestari shakin peluussa ja piti häntä alituiseen pinteessä.
Pelin yhä kehittyessä väsyi hullu pitämästä revolveria oikeassa kädessään. Hän muutti sen vasempaan. Sekin käsi väsyi — revolveri oli suuri sotilasrevolveri — ja sen vuoksi laski hän aseen kädestään pöydälle.
Mutta hän piti koko ajan toista kättään sen päällä. Kesken pelin kysyi hän:
— Ettekö te polta?
— Kyllä, mutta minulla ei ole mitään tupakkaa tällä kertaa.
— Minulla ei myöskään ole, mutta minä tahtoisin mielelläni tupakoida.
Ajatus pälkähti Asbjörn Kragin päässä.
— Viereisessä huoneessa on varmaankin savukkeita, sanoi hän, — minähän voin mennä hakemaan muutamia.