Hän supistui nyt puolustuspeliin. Hän pani pääpainon puolustukseen, mutta valvoi samalla kertaa kuin haukka tilaisuutta, jolloin vastustaja olisi paljastanut itsensä. Minne hän saattoi päästä uskaltamatta liian paljon, sinne hän viiletti.
Asbjörn Kragin peli oli hyvin hienoa. Itse oli hän sitä mieltä, ettei hän koskaan ollut pelannut niin hyvin. Mutta niinpä hän pelasikin tavattoman suuresta panoksesta. Hän pelasi elämästään.
Hän ei silmänräpäystäkään epäillyt, että hullu ei täyttäisi uhkaustaan. Hän tiesi, miten itsepäisiä sellaiset ihmiset olivat — kuinka he takaperoisessa ajatuskulussaan ehdottomasti ja tiukasti pitivät kiinni menettelynsä oikeudenmukaisuudesta.
Tuolla menetti Krag kuningattaren. Hullu murahti tyytyväisenä. Hän oli nyt varmasti edellä, hieman edellä. Asbjörn Krag tunsi, kuinka hän alkoi vapista hermostuksesta.
Mutta silloin keksi hän suunnitelman, jonka avulla hänen onnistuisi hävittää vastustajansa rokaadi. Siihen tarvittiin kaksi vetoa.
Asbjörn Krag teki ensimmäisen vedon. Näytti siltä, kun hän olisi aikonut viimeisellä vedollaan alkaa hyökkäyksen hullun kuningatarta vastaan.
Hullu seurasi tarkkaavasti peliä. Huomaisiko hän salaisen hyökkäyksen?
Hän ajatteli kauan. Viimein teki hän vastavedon. Mutta hän erehtyi. Sen sijaan, että hän olisi pitänyt huolta rokaadistaan, alkoi hän puolustaa kuningatarta.
Asbjörn Kragin seuraava veto näytti vieläkin enemmän siltä kuin olisi hän halunnut päästä kuningattareen käsiksi. Hullu jatkoi sen vuoksi tämän puolustusta.
Mutta nyt oli asema, näiden kahden viime siirron jälkeen, muuttunut vallan päinvastaiseksi.