Asbjörn Krag saattoi tehdä odottamattoman siirron ainoalla juoksijallaan. Hän sanoi shakki.
Hullu huomasi heti katastrofin. Kuningas oli siirrettävä. Sillä tavoin oli rokaadi murrettu.
Ja sillä tavalla oli Asbjörn Krag täysin saanut takaisin menettämänsä alueen. Hän oli vielä voittanutkin. Jos hänen vain onnistuisi pitää etumatkansa, ja jos hän ei tekisi mitään virhettä, olisi peli hänen.
Hullu mietti kauan Asbjörn Kragin vallankumouksellisen vedon jälkeen. Oli selvää, että hän oivalsi koko vaaran. Mutta loppuun oli vielä pitkälti ja saattoi tapahtua paljonkin muutoksia. Hän teki siirron, johon Asbjörn Krag silmänräpäyksessä vastasi.
Sen kautta teki hän asemansa vieläkin varmemmaksi ja hullu alkoi kirota. Hän jyskytti hermostuneesti vasemmalla kädellään pöytään, oikeata piti hän edelleenkin revolverin päällä.
Äkkiä sanoi hän:
— Täällä alkaa olla koko runsaasti savua. Avatkaa ikkuna. En koskaan pelaa hyvin, kun minulla on liian kuuma. Samalla alkoi hän uhkaavasti hypistellä revolveria.
Asbjörn Kragin täytyi mennä avaamaan ikkuna. Hän toivoi, että ulkopuolella olisi ollut joku vartija, mutta tiesi, että se oli hyvin vähän todennäköistä.
— Nyt minä tähtään teidän päähänne, kuuli hän hullun sanovan takanaan, — ja jos te koetatte huutaa apua, ammun minä teidät heti.
— Miksi minä huutaisin apua? kysyi Krag. — Minulla on kaikki mahdollisuudet voittaa.