Hullu katsoi ilkeästi häneen.
— Vetäkää kierreverho alas, käski hullu, — minä en halua, että kukaan katselee tänne sisään.
Asbjörn Krag teki työtä käskettyä.
Herrat pelasivat vielä puoli tuntia ja hullun asema kävi yhä arveluttavammaksi ja arveluttavammaksi.
Asbjörn Krag oli aivan varma voitostaan.
— Te pelaatte hyvin, sanoi hullu ja pyyhkäisi kädellään otsaansa.
— Minähän pelaankin elämästäni, vastasi Asbjörn Krag.
— Ja minä omastani.
Asbjörn Krag teki nyt siirron, joka johti loppupeliin. Hän saattoi jo nähdä tuloksen.
Hullu murahteli kiukusta. Hän istui ja tuijotti kauan nappuloihin, loi pari vihaista silmäystä salapoliisiin ja teki sitten vastavedon. Tämä veto hämmästytti Asbjörn Kragia. Se oli hyvin huonosti suoritettu ja veisi epäilemättä vastustajan suoraan perikatoon. Mutta hullu ei tavannut tehdä sellaisia vetoja. Mitä tämä saattoi merkitä?