— Mitä tietä oli auto lähtenyt?

— Lilleholmiin, sanoi tohtori, — se on aivan varma.

Koetettiin päästä Lilleholmiin puhelimella, mutta se huomattiin mahdottomaksi. Siinä sitä oltiin!

— Se on toivotonta, sanoi Asbjörn Krag tri Kitschenerille, — nyt hän on vapaa jälleen. Minä pelastin kuitenkin kerran vielä henkeni. Mutta se onkin ainoa valopilkku tässä draamassa.

Hän huokasi ja katsoi iltatähteä, joka kimalteli kylmänä ja yhtä kaukaisena kuin muutama tunti sitten. Hän oli suuresti liikutettu.

Häneen oli ehdottomasti vaikuttanut imponeeraavasti tuo kummallinen ja nerokas ihminen, jolle näytti olevan leikin asia johtaa mitä kummallisempaa draamaa tahansa. Hänellä näytti olevan joukko viisaita ja kokeneita apureita käytettävänään, apureita, jotka esteettömästi käsittelivät mielensä mukaan sähkösanomia, revolvereita, vääriä kirjeitä ja automobiileja.

End of Project Gutenberg's Peli elämästä ja kuolemasta, by Sven Elvestad