"Miss Stevard, joka istuu tässä, meidän kelpo virkatoverimme, ehdotti edelläpuolenpäivää, että hän matkustaisi Mossiin ja sieltä seuraisi mannermaanjunaa Kristianiaan. Sitä suunnitelmaa pidin oivallisena. Sillä aikaa ottaisin minä aseman ja sen ympäristöt käsiini.

"Sanottu ja tehty.

"Neiti Steward matkusti ja minä odotin jännityksellä junan saapumista, sillä aavistin, että jotain tulisi tapahtumaan.

"Oli päätetty että neiti ottaisi lipun ensiluokkaan, sillä rikkaimmat matkailijathan, joita varkaat useimmin seuraavat, matkustavat juuri tässä luokassa.

"Olin asemalla jo tuntia aikaisemmin junan saapumista, ja voin vakuuttaa sinulle, paras Krag, että olin sijoittanut väkeni paraimmalla tavalla. Jokainen uloskäytävä oli miehitetty, kaikissa odotussaleissa ja ovissa seisoi poliiseja, niinikään pakaasitoimistossa. Itse kävelin paikasta toiseen pitäen silmällä niitä henkilöitä jotka tulivat asemalle.

"Muutamia minuutteja ennen junan tuloa huomasin erään nuoren, sirosti puetun keikarin, jonka käytös pani minut epäilemään. Ei kukaan läsnäolevista tuntenut häntä. Ei kukaan ollut nähnyt hänen tuloaan asemalle, mutta äkkiä seisoi hän asemasillalla, kädet taskuissa välinpitämättömänä ja onnellisesti tietämättömänä siitä huomiosta jonka hän herätti.

"Asetin muutaman miehen hänen läheisyyteensä vahtimaan häntä, ja sitten saapui juna.

"Senjälkeen tuli meidän pieni neitisemme, mennessään sanoen minulle:

"'Tällä kerralla ei ole mitään tapahtunut. Kaikilla matkustajilla on arvoesineensä tallella.'

"Tulin iloiseksi ettei mitään uutta varkautta ollut tapahtunut ja puhuin siitä kun kuului huomiota herättävä huuto toisen luokan odotussalista.