"Niin", vastasi Brede ja löi epätoivoissaan käsillään, "Se on jälleen tapahtunut mannermaanjunalla, ja tällä kerralla on varas tehnyt tähän saakka paraimman kepposensa."
"Paljonko?" kysyi Krag.
"Erään käsilaukun", vastasi Brede, "käsilaukun, jossa oli jalokiviä ja muita arvoesineitä kolmenkymmenentuhannen kruunun arvosta."
Poliisipäällikkö nousi ylös.
"Kahdestoista varkaus", sanoi hän, "tusina on täysi."
KAHDESTOISTA VARKAUS.
Ainoa joka säilytti tyyneytensä tästä huomiota herättävästä ilmoituksesta oli Asbjörn Krag. Jopa pikku neitikin näytti olevan syvästi järkytettynä tämän uuden, arvoituksellisen varkaan hävyttömyydestä ja menestyksestä.
Krag pyysi saada lähempiä erikoistietoja siitä mitä oli tapahtunut, ja
Brede alkoi kertoa:
"Kuten hyvin voit ymmärtää olen minä nyt useita päiviä lepäämättä etsinyt varasta, mutta nyt olen todellakin taipuvainen uskomaan sitä mahdottomaksi.
"Sillä mannermaanjunalla, joka saapui Kristianiaan puolisen tuntia sitten, odotettiin useita vieraita matkailijoita, ja me otaksuimme siksi että varkaan täytyi kohdistaa erikoisen huomion juuri tähän junaan. Siten sattuikin olemaan asian laita, josta nyt saat kuulla.