Mutta hän ei ollut yksinään.
Hänellä oli naisseuraa: Eräs pieni, sievä nainen puettuna kevyeen syystakkiin. Hänellä oli kauniit, tarmokkaat kasvot sekä vilkas ja iloinen käytös.
Asbjörn Krag arvasi heti kuka hän oli.
Hänen täytyi olla se kehuttu englantilainen naissalapoliisi.
Krag nousi ja tarjosi hänelle tuolin ja nainen kiitti kiehtovasti hymyillen.
"Mikä on hätänä" kysyi Krag ja ravisti ystäväänsä, joka yhä edelleen istui ja mörisi.
"Hätänäkö", huusi Brede, "ja mitä kai muuta olisi hätänä, kuin että se taasen on tapahtunut."
"Tapahtunut! Mitä sinä tarkoitat?"
"Varkaus tuhat tulimmaista!"
"Vai niin! Jälleenkö mannermaanjunalla?"