"Me tarkoitamme, että se on täydellinen skandaali."
"Sitä minäkin."
"Ei käy päinsä, että varas toimii sillä tavalla joutumatta kiinni. Ulkomailla on norjalainen poliisi herättänyt kaikkea muuta kuin imartelevaa huomiota."
"Ja teidän pieni englantilainen naissalapoliisinne?" kysyi Krag.
"Niin, niin mutta hänhän on vain nainen. Ja sitäpaitse on hän valittanut ettei hänelle osoteta tarpeellista huomiota. Hän ei aseta Kristianialaista poliisia kovinkaan korkealle."
Tätä piti Krag jotenkin karkeana huomautuksena, mutta hän asetti sen hermostuneisuuden tiliin ja hän vastasi ainoastaan, että niinkauvan kuin ei pirteä nainen ole itse saanut minkäänlaista valaistusta asiaan ei hänellä ole myöskään oikeutta tuomita virkaveljiensä ponnistuksia, muuten olisi hän tavattoman iloinen tavatessaan hänet.
Krag istui puolisen tunnin ajan ja tutki jotenkin laajoja asiakirjoja. Kun hän oli tehnyt työnsä valmiiksi aikoi hän lähteä rautatieasemalle, mutta siitä hän estyi kuullessaan hirveätä hälinää eteisestä.
Heti sen jälkeen avattiin ovi ja hänen ystävänsä Harald Brede syöksyi sisään.
Lihava poliisimies käyttäytyi kovin eriskummallisesti.
Hän kuivasi hikeä otsaltaan ja vaipui kiukusta mölisten sohvalle, jossa hän istui sanomatta sanaakaan; hänet oli uskottavasti määrätty kovin vastenmieliseen tehtävään.