"Silloin tulin ajatelleeksi sitä sieväpukuista mieshenkilöä, jonka olin nähnyt asemasillalla, ja juoksin sentähden ulos katsoakseni oliko hän siellä vielä.
"Niin, siellä alhaalla seisoivat ne molemmat miehet jotka olivat saaneet toimekseen pitää häntä silmällä.
"'Missä hän on', kysyin minä miehiltä.
"Molemmat miehet katsoivat pelästyksissään ympärilleen ja heidän kasvonsa venyivät kovin pitkiksi.
"'Mutta hänhän oli täällä', sanoi ensimäinen.
"'Aivan oikein', vastasi toinen, 'siitä ei voi olla enempää kuin sekuntin ajan.'
"Mies oli kuitenkin poissa ja en ole häntä nähnyt sittemmin."
"Hänen tunnusmerkkinsä", kysyi Krag.
"Suuri, tumma, mustaviiksinen mies, aivan uudenaikaisesti puettu, silkkivuorisine päällystakkeineen. Lähemmän kuvauksen saat tästä."
Harald Brede heitti hänelle erään kirjekotelon, jota Krag kiireesti silmäili.