"Mutta", huomautti hän, "jos ne molemmat konstaapelit koko ajan pitivät häntä silmällä, niin onhan mahdotonta että hän olisi voinut tehdä varkauden."
"Ei tietenkään ei, mutta miksi hän niin äkkiä katosi? Olen jo sanonut sinulle ettei kukaan ollut nähnyt hänen tulevan sieltä, ja hän ei ole todennäköisesti kulkenut jonkun vahtipaikkani ohi."
"Tunnustan että tämä on mystillistä. Mitä ajattelette te neitiseni?" kysyi hän, kääntyen englantilaisen naissalapoliisin puoleen.
"Luonnollisesti on tämä salaperäistä", sanoi tämä merkillinen nuori nainen, "mutta tulette näkemään vielä salaperäisempää kun kuulette miten varkaus tapahtui?"
"Olen pelkkänä korvana", vastasi salapoliisi.
"Niin", selitti naissalapoliisi, "rouva Bliken muistaa varmaan, että hänellä oli laukku kädessään jättäessään rautatievaunun. Kun hän varsin hyvin tiesi, miten kallisarvoinen laukun sisällys oli, kantoi hän sitä itse odotussalin lävitse, siellä hän hetkiseksi pani sen luotaan pöydälle napittaakseen käsineensä.
"Äkkiä katosi laukku. Ei ketään ollut läheisyydessä, joka olisi voinut varastaa sitä. Laukkua ei löytynyt koko salista. Rouva vakuutti sen kirjaimellisesti puhuen uponneen sisään. Silloin hän hämmästyneenä ja pelästyksissään kulki lattialla edestakaisin käsiään väännellen ja huusi:
"'Ottakaa varas kiinni! Ottakaa varas kiinni!'"
"Onko tässä kaikki?" kysyi Krag.
"Kyllä", vastasi nuori nainen, hiukan loukkaantuneesi, "arveletteko itse siinä olevan tarpeeksi?"