Hänellä oli vieressä pieni, hieno, vaaleanruskea matkalaukku, runsaine heloineen loistaen matkustajien silmiin.
Varkaan täytyi nähdä tämä laukku. Ja hänen täytyi saada siitä se vaikutus, että se sisälsi jotain arvokasta, sillä laukku näytti niin lujalta ja hienolta ja sen omistaja englantilainen — käyttäytyi sen kanssa niin tavattoman varovaisesti.
Mannermaanjunalla kulki sinä päivänä eräs hieno matkailijaseurue. Melkein kaikki ensiluokan vaunut olivat täynnä. Krag tarkasteli erästä miljonäärinperhettä joka aivan varmasti olisi ollut oivallinen makupala kenelle varkaalle hyvänsä. Heidän ympärillään oli joukko hyvältä tuoksuvia venäläisestä nahasta tehtyjä laukkuja ja kilpikonnan nahkaisia matkalaukkuja. Krag oli melkein peloissaan ettei hän vaan katoaisi varkaan näkyvistä.
Sitäpaitse oli siellä kaksi ranskalaista naista ja pari saksalaista ja eräs tanskalainen tukkukauppias.
Kristianialaissalapoliisi käytti osan matkaansa tutkien kanssamatkustajiaan.
Kun juna pysähtyi Fredriksstadiin seisoi hän välinpitämättömänä vaunun akkunassa ja katseli piippuaan.
Eräs nuori, vaaleahiuksinen nainen astui vaunuun ja otti paikan siellä.
Tämä nainen näytti olevan varakas; hänellä oli kallisarvoinen puku.
Hän kuletti mukanaan ainoastaan pientä laukkua, jonka hän asetti vierellä olevalle sohvalle.
Tämän laukun täytyi sisältää arvokkaita esineitä, sillä hän oli koko ajan tarkkana ettei se vaan katoaisi näkyvistä.