Asbjörn Krag hymyili.
Hän oli jälleen heti tuntenut valepukuisen naisen.
Sitävastoin nainen ei tuntenut salapoliisia.
Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että tämä poliisimies matkusti aivan samassa tarkoituksessa kuin hänkin.
Ja nyt matkustivat siis he molemmat, mies- ja naissalapoliisi
Kristianiaan.
Ja molemmat toivoivat tulevansa varastetuksi.
KOLMASTOISTA VARKAUS — PAHIN NIISTÄ KAIKISTA.
Mannermaanjuna lähestyi Kristianiaa. Kulettiin ohi Ljansbron ja matkustajat rupesivat kokoomaan matkatavaroitaan.
Krag katseli puoleksi uteliaasti nuorta naista, jonka painava lausunto
Kristianian poliisista tavallansa oli vaikuttanut häneen.
Hän teki hiljaisuudessa havaintoja naisen käytöksestä ja matkapuvusta.