"Tuolla näen hänet", sanoi Krag.
"Niin, hän kulkee edestakaisin asemasillalla. Herra tietäköön mitä hän odottaa."
"Hän odottaa kai soveliasta tilaisuutta toimittaakseen varkauden."
"Noo, keneltä sitten hän varastaisi? Nythän ovat melkein kaikki matkustajat jo menneet."
"Hänhän voisi varastaa esimerkiksi minulta", vastasi Krag hymyillen ja viittasi ales käsilaukkuunsa, joka oli lattialla hänen vieressään. "Ei siltä englantilaiselta neidiltä, joka tuolla kaukaa liikkuu niin hermostuneesti", lisäsi hän ja nyökkäsi neitiä kohden, joka selvästi oli onneton ettei kukaan edes koettanut varastaa hänen käsilaukkuansa.
Kragin mainitessa neidin nimen, virnisteli Brede.
"O, hän", sanoi Brede pilkallisesti, "Hän luulee, että juna hänen avullansa tällä kerralla on pelastunut! mystillisen varkaan kynsistä."
"Hän on koko ajan lukenut englantilaista romaania", sanoi Krag, "ja on muuten ollut kovin onneton kun ei kukaan ole koettanut varastaa häneltä."
Sillä aikaa kun ne molemmat salapoliisit seisoivat ja puhuivat täten ja "englantilainen" Krag monilla huomatuilla eleillä koetti tekeytyä "norjalaisen" Breden ymmärrettäväksi pitivät he tarkkaa tähystystä asemasillalle, missä salaperäinen tuntematon vielä kulki edestakaisin.
"Voitko nähdä tuota miestä, joka nyt siirtyy asemasillalta keskustaan?" kysyi Brede.