"Ymmärrän, että se on eräs miehiämme. Eikö se ole Järven?"
"Kyllä, se on Järven."
"Aivan erinomaisessa valepuvussa", mutisi Krag tunnustuksella, "siitä miehestä kostuu. Ja se hieno herra, joka nyt menee suoraan eteenpäin yli asemasillan hän kai kuuluu myös meikäläisiin?"
"Kyllä se on Nordahl."
"Aivan oikein, nyt tunnen hänet jälleen. Mutta voitko sinä ymmärtää mitä tuolla salaperäisellä tuntemattomalla on tekemistä niin kauvan junan saapumisen jälkeen? Alan uskoa, että jotain tulee tapahtumaan myös tänään."
Harald Brede pudisti päätään miettiväisestä.
"Sitä en toivoisi", sanoi hän. "Silloin saamme jälleen kaikki lehdet niskaamme."
Salaperäinen vieras asemasillalla oli äkkiä pysähtynyt, ja ne molemmat salapoliisit, jotka seurasivat häntä saivat heti kiireellisesti tehtävää, toinen katsoa pilettikirjaansa, toinen asettamalla kellonsa aseman kellon mukaan.
"Nyt katsoo hän ahmivasti Järveniin", sanoi Krag.
"Kas nyt menee hän suoraan Järvenin luo. Mitä tapahtuu? Hänhän pui nyrkkiä."