Mutta samanaikaisesti oli hänellä niin paljon itsehillitsemiskykyä, ettei huutanut varkaudesta.
Tietenkään ei laukussa ollut mitään arvokasta, mutta sittenkin, olihan se kauhea skandaali poliisimiehelle, jolla on tehtävänä vainuta varasta, ja johon kaikki luottavat, joutua itse nokkelan varkaan uhriksi.
Mutta kun Krag oikein asettautui tilanteeseen osottautui hän myöskin olevansa sen herra.
Hän ei ollut milläänkään, niin, jopa Bredekin joka seisoi häntä likinnä, ei voinut huomata hänestä, että mitään olisi tapahtunutkaan.
Hän oli erittäin tarkkana, ettei englantilainen naissalapolisi, joka oli matkailutoimiston palveluksessa huomaisi mitään.
Nainen käyskenteli vieläkin odotussalissa arvokas laukku kädessä, kuitenkaan onnistumatta saada sitä varastettavaksi.
Ennen kuin Krag jälleen käänsi huomionsa kohtaukseen asemasillalla, katsoi hän ympärilleen odotussalissa.
Salapoliisi varmasti muisti, että sitten kun hän viimeiseksi oli nähnyt laukun vieressään, ei kukaan ollut jättänyt odotussalia tavallisten ovien kautta.
Siis täytyi olla eräs toinen salaovi, josta varas oli päässyt ulos eli myös jonkun niistä henkilöistä, jotka nyt oleskelivat odotussalissa täytyi olla varas.
Odotussalissa oli viisi henkilöä. Harald Brede ja naissalapoliisi katosivat asemasillalle auttaakseen nuorta Järveniä. Ne kolme, jotka olivat jälellä, oli eräs asemamies, eräs lihavahko rouva, joka odotti paikallisjunaa, ja myymäläpöydän takana oleva nainen.