Krag loi katseensa pöydän taakse, mutta tietenkään ei siellä ollut mitään laukkua.
Lihavahko rouva ei varas voinut olla, eikä myöskään asemamies.
Mutta varmuuden vuoksi odotti Krag erästä valepukuista salapoliisia, ja kun tämä sitten tuli hänen luokseen, sanoi Krag hänelle, ettei ketään muutamien asianhaarojen tähden saanut päästää odotussalista.
Sitten meni hän asemasillalle.
Siellä oli meteli täydessä käynnissä ja paheni se ilmi tappeluksi tuntemattoman herran ja nuoren salapoliisi Järvenin välillä.
Tietenkin olisi kohtaus loppunut heti, jos Järven olisi paljastanut itsensä, mutta sitäpä hän ei tehnytkään.
Herra raivostui yhä enemmän, ja enemmän, ja kun Krag astui asemasillalle kuuli hän miehen sanovan:
"Olette vastenmielinen ihminen, te olette urkkija. En tiedä kuka olette, enkä tahdo ensinkään tuntea teitä."
"Erehdytte", vastasi Järven rauhallisesti. Mutta toinen pui nyrkkiä hänen kasvojaan kohden ja huusi:
"Jos uskallatte seurata minua askeleenkin verran, niin kepitän teidät paikalla."