Veri leimusi nuoren Järvenin kasvoilla ja hän vastasi:
"En ole ensinkään seurannut teitä, ja mitä kepittämiseen tulee, niin…"
Järven veti kätensä takintaskusta ja valmistautui toisen hyökkäykseen.
"Ettekö ole seurannut minua?" huusi tuntematon mies raivoissaan, "olen kulkenut tässä edestakaisin kymmenen minuutin ajan, ja koko ajan olette seuranneet minua."
"Se on ainoastaan satunnaisuus."
"Ei se ole satunnaisuutta, se on tahallista. Ja teitä tullaan rankaisemaan tavalla, jolla brittiläinen kansalainen kelpaa rankaisemaan."
Harald Brede oli aivan onneton tästä näytelmästä, johon kerääntyi yhä useampia uteliaita ihmisiä. Hän ryhtyi sovitteluihin, mutta ei onnistunut.
Tuntematon, joka siis paljastautui olevansa brittiläinen, tahtoi ehdottomasti tapella. Ja ei Brede eikä Järven tahtoneet lopettaa tätä piinaavaa tilaisuutta ainoalla tehokkaalla tavalla, joka oli heille tarjolla — paljastautua olevansa poliisimiehiä.
Mitä Kragiin tulee, niin oleskeli hän takapuolella ja katseli mellakkaa.
Krag, joka oli suuri ihmistuntija, ei tahtonut pettää itseään väärällä, liian kiirehtivän valittavalla äänensävyllä joka esiintyi brittiläisen äänessä.