Hän ajatteli siten, että jos brittiläisellä oli osa tässä salaperäisessä varkaudessa ja jos mies oli niin viisas, kuin hänen täytyi ollakin, saadakseen satumaisen rohkean varkauden onnistumaan, niin eikö hän voisi esiintyä toisin kuin mitä hän nyt teki.
Krag muisti sitäpaitse, että samassa hetkessä jolloin hänen matkalaukkunsa katosi odotussalissa, alkoi brittiläinen melunsa asemasillalla.
Voitaisiinhan ajatella, että oli olemassa jonkinlainen yhteys näiden molempien tapausten välillä.
Oliko nyt brittiläinen toimeenpannut tämän mellakan määrätyssä hetkessä, johdattaakseen pois huomion odotussalissa tapahtuneesta varkaudesta.
Ja sitäpaitsi — jos mies epäili, että häntä oli vartioitu, niin eikö hän voinut löytää parempaa keinoa, saadakseen selville olivatko seuraajat poliisimiehiä, kuin panna toimeen kerrassaan pienen tappelun.
Nyt seisoivat molemmat tappelupukarit toistensa edessä. Järven rauhallisena ja maltillisena, toinen raivoisana ja viittoillen.
Silmättyään sivuilleen huomasi hän kuka se hieno matkapukuinen piippuineen oli. Ja Krag ei tehnyt yritystäkään salatakseen yhtäpitäväisyyttään nuorelle salapoliisille.
Krag antoi hänelle merkin, jota eivät kutkaan muut kuin hän huomanneet.
Ja tämän merkin ymmärsi Järven, sillä nyt hän äkkiä teki alotteen.
Hän tiesi mitä Krag tahtoi.
Ennen pitkää tuli ihmisiä juoksujalassa katsomaan tätä tavatonta kohtausta asemasillalla, jonka kaksi gentlemannia suorittivat.