"Todellako! Mutta ettekö mene ensin kotiin pakettinne kanssa ja muuta vaatteita?"
Krag katsoi siroa matkapukuaan.
"Sanokaahan paras poliisipäällikkö", sanoi hän, "pidättekö te, ettei tämä puku sovi minulle kyllin hyvin? Minun ei tarvitse pukeutua muuhun valepukuun kuin englantilaisiin poskipartoihin."
"Niinkuin tahdotte."
Salapoliisi istuutui mustaan nahkasohvaan ja sanoi: "Olkaa ystävällinen ja tutustuttakaa minut yksityisseikkoihin."
"Kyllä", sanoi poliisipäällikkö, samassa lukien onnettomuusluettelon uudelleen.
"Alkaakseni alusta, huomattiin ensimäinen varkaus jo neljätoista päivää sitten."
"Muistan sen. Eikö se ollut mannermaan junalla?"
"Kyllä, heti sen Kristianiaan saapumisen jälkeen. Lähetystönsihteerin rouva, joka tuli Lontoosta, menetti pienen käsilaukun, jossa oli nenäliina, kukkaro, sisältäen noin kaksisataa kruunua, kultasen hajuvesipullon, arvoltaan sataviisikymmentä kruunua, muutamia taiteellisesti painettuja käyntikortteja, hohtokivillä varustettu savukekotelo, arvoltaan noin kahdeksansataa kruunua ja timanttinen rintaneula, arvoltaan kaksituhatta kruunua."
"Kuinka tapahtui tämä varkaus?" kysyi Asbjörn Krag.