"Mitä teemme?"
"Vangitkaa heidät molemmat", vastasi salapoliisi.
Konstaapelit tarttuivat nyt Järveniin, joka, ollen ymmärtänyt toivottavan, että hän jatkuvasti näyttelisi osaansa, teki nyt ankaraa vastarintaa.
Mutta vielä ankarampaa vastarintaa teki tuntematon. Hän selitti olevansa Britannian kansalainen, ja vaati saada puhua maansa konsulin kanssa.
Mutta konstaapelit sanoivat, että toistaiseksi täytyi hänen tyytyä tullessaan vangituksi suuttumusta herättävästä menettelystä. Ja jos hän toivoi joutuvansa tuomarin eteen metelin ja uteliaiden katseiden seuraamana, tarvitsisi hänen vain jatkaa vastarintaansa.
Siiloin tuli brittiläinen kerrassaan totiseksi.
"Näettehän, etten ole juovuksissa", sanoi hän, "Tämä herra on loukannut minua."
Mutta Järven selitti, että häntä oli loukannut ensin brittiläinen ja pyysi saada hänet kuulusteltavaksi ja rangaistavaksi.
Nyt osottautui miten rauhallinen brittiläinen todellisuudessa oli.
Hän koetti taivuttaa poliisikonstaapeleja jättämään vangitsemisen, ja selitti, että hän myöhemmin ilmoittautuisi itse poliisiasemalle ja antaisi selityksen.