Mutta konstaapelit, jotka tällä välin olivat saaneet viittauksen Bredeltä, eivät tahtoneet kuulla sitä sillä korvalla, vaan työnsivät molemmat juonittelijat uloskäytävään.
Järven kiisti koko ajan kovin innostuneesti vangitsemista vastaan ja brittiläinen tarjosi takausta.
Antaakseen ehdotukselleen enemmän mahtia, heilutteli hän tuhannen kruunun seteliä.
Mutta ei mikään näistä liikuttanut poliisia ja silloin katsoi brittiläinen viisaimmaksi alistua kohtaloonsa.
Hän pyysi ainoastaan, että hänelle brittiläisen majesteetin alamaisena suostuttaisiin antamaan vaunut.
Tähän suostuivat poliisit mielellään. Tällä tavalla pääsivät he epämieluisesta kulettamisesta läpi katujen, ja niin soitettiin vaunut paikalle.
Heti sen jälkeen istuivat Järven ja brittiläinen täysin rauhallisina vaunuissa, mutta englantilainen näytti kaikelta muulta kuin iloiselta.
Aseman ulkopuolella huusi Brede toisen ajurin, johon hän ja naissalapoliisi astuivat.
Krag lähestyi myöskin ja kysyi olisiko Bredellä mitään vastaan jos hänkin ottaisi paikan vaunuissa.
Ei, siihen ei ollut Bredellä vähintäkään vastaan.