— En suinkaan.
— Krag, minä aivan kauhistun teitä. Perhekuvakokoelma on suuressa salissa. Kenties revolverilla ampuminen eilen kiinnitti liiaksi mieltänne, niin ettette huomannutkaan taideteoksia.
Asbjörn Krag näpäytti sormiaan.
— Niin, siinä sen näette, huudahti hän. — Nyt on niinmuodoin aika, että hankin itselleni hieman tietoja siltä alalta.
Hän tarttui Rosenkrantzin käsivarteen ja pyysi häntä lähtemään perhekuvakokoelmaan. Ja kun molemmat tulivat isoon saliin, sai Rosenkrantz heti aavistuksen, miksi Asbjörn Kragissa oli herännyt tämä äkillinen harrastus. Hän kulki heti erästä isoa, merenvihreässä kehyksessä olevaa metsästyspukuisen herran muotokuvaa kohti.
— Tuossa hän siis on, käy hyvin yhteen.
— Mikä käy yhteen?
— Kenraalin veljen muotokuva sopii aivan teidän kuvaukseenne siitä ihmisestä, jonka näitte hämärässä takan edessä.
— Täydellisesti, vastasi luutnantti. — On kuin näkisin hänet jälleen.
Nuo kummalliset silmät, harmaa parta, ankarat, surumieliset kasvot.
— Esiintyikö kenraalin veli aina metsästyspuvussa asuessaan kartanossa?